Immuunijärjestelmä muodostaa elimistön puolustusverkoston, joka tunnistaa ja käsittelee erilaisia taudinaiheuttajia sekä osallistuu kudosten normaalien toimintojen ylläpitämiseen. Sen toiminta perustuu lukuisten solujen, viestiaineiden, kudosten ja elinten yhteistyöhön. Vitamiinit ja kivennäisaineet osallistuvat moniin näistä biologisista prosesseista.
Immuunijärjestelmä tarvitsee monipuolista ravitsemusta
Immuunijärjestelmä suojaa elimistöä ympäristön mikrobeilta ja muilta vierailta rakenteilta. Sen toimintaan osallistuvat esimerkiksi valkosolut, vasta-aineet, limakalvot ja imukudokset. Puolustusjärjestelmän toiminta edellyttää riittävää energian ja välttämättömien ravintoaineiden saantia.
Yksittäinen vitamiini ei kuitenkaan käynnistä tai vahvista koko immuunijärjestelmää yksinään. Ravintoaineiden tehtävät liittyvät tiettyihin solujen ja kudosten toimintoihin, ja niiden merkitys korostuu erityisesti silloin, kun saanti on riittämätöntä.
Synnynnäinen ja hankittu immuunipuolustus
Immuunipuolustus jaetaan tavallisesti synnynnäiseen ja hankittuun puolustusjärjestelmään. Ne toimivat yhteistyössä, vaikka niiden tunnistusmekanismit ja toimintatavat eroavat toisistaan.
Synnynnäinen puolustus
Synnynnäinen immuunipuolustus reagoi nopeasti erilaisiin uhkiin. Siihen kuuluvat esimerkiksi iho, limakalvot, syöjäsolut ja tulehdusreaktioon osallistuvat välittäjäaineet.
Hankittu puolustus
Hankittu immuunipuolustus perustuu erityisesti B- ja T-lymfosyyttien toimintaan. Se tunnistaa tarkemmin tiettyjä antigeenejä ja muodostaa immunologista muistia.
Ravintoaineet osallistuvat immuunisolujen normaaliin toimintaan
Immuunisolut tarvitsevat energiaa ja rakennusaineita jakautumiseen, erilaistumiseen ja viestintään. Vitamiinit ja kivennäisaineet toimivat esimerkiksi entsyymien osina, aineenvaihdunnan säätelijöinä ja antioksidanttisten järjestelmien komponentteina.
Pitkäaikainen puutteellinen ravintoaineiden saanti voi häiritä normaaleja puolustusmekanismeja. Riittävä ravitsemus ei kuitenkaan takaa sitä, ettei ihminen sairastu infektioon.
C-vitamiini toimii antioksidanttina ja kollageenin muodostuksessa
C-vitamiini eli askorbiinihappo on vesiliukoinen vitamiini, jota elimistö ei pysty muodostamaan itse. Sitä tarvitaan muun muassa kollageenin biosynteesiin, tiettyjen entsyymien toimintaan ja raudan imeytymisen edistämiseen.
C-vitamiini osallistuu myös antioksidanttiseen puolustusjärjestelmään. Se auttaa suojaamaan soluja hapettumisstressiltä ja osallistuu useisiin solujen aineenvaihduntaprosesseihin.
C-vitamiinin biologiset tehtävät
- Osallistuu kollageenin normaaliin muodostumiseen.
- Edistää raudan imeytymistä kasvikunnan tuotteista.
- Osallistuu solujen antioksidanttiseen suojaan.
- Edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa.
Hedelmät, marjat ja kasvikset ovat tärkeitä lähteitä
C-vitamiinia esiintyy erityisesti tuoreissa hedelmissä, marjoissa ja kasviksissa. Sen määrä vaihtelee kasvilajin, kypsyysasteen, varastoinnin ja valmistustavan mukaan. Koska C-vitamiini on herkkä lämmölle ja hapettumiselle, pitkä kypsennys ja runsas vesi voivat vähentää sen määrää.
Sitrushedelmät
Appelsiinit, mandariinit ja sitruunat sisältävät C-vitamiinia.
Marjat
Esimerkiksi mustaherukka ja mansikka ovat C-vitamiinin lähteitä.
Paprika
Erityisesti punainen paprika voi sisältää runsaasti C-vitamiinia.
C-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, mutta tämä ei tarkoita, että suuret lisäannokset varmasti estäisivät flunssan. Tutkimuksissa säännöllisen käytön mahdollinen vaikutus flunssan kestoon ja esiintymiseen on ollut rajallinen ja riippunut tutkituista ryhmistä. C-vitamiinilisä ei ole infektion hoito.
D-vitamiini osallistuu immuunijärjestelmän säätelyyn
D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jonka aktiivinen aineenvaihduntatuote vaikuttaa D-vitamiinireseptorin kautta useiden geenien toimintaan. D-vitamiinireseptoreita esiintyy myös monissa immuunijärjestelmän soluissa.
D-vitamiini osallistuu kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaan sekä luuston ylläpitoon. Lisäksi sillä on merkitystä immuunijärjestelmän normaalissa toiminnassa. Sen biologiset vaikutukset liittyvät sekä synnynnäisen että hankitun immuunipuolustuksen säätelyyn.
D-vitamiinin muodostuminen ja aineenvaihdunta
Ihon D-vitamiinin muodostuminen käynnistyy UVB-säteilyn vaikutuksesta. D-vitamiinia saadaan myös ruoasta ja ravintolisistä. Maksassa se muuttuu kalsidioliksi ja munuaisissa edelleen biologisesti aktiiviseksi kalsitrioliksi.
D-vitamiinin pitoisuutta arvioidaan yleensä veren 25-hydroksi-D-vitamiinimäärityksellä. Yksittäisen tuloksen tulkinnassa huomioidaan mittausmenetelmä ja terveydenhuollon käyttämät viitearvot.
D-vitamiinin lähteet pohjoisissa olosuhteissa
D-vitamiinia saadaan esimerkiksi rasvaisesta kalasta, D-vitamiinilla täydennetyistä maitotuotteista ja kasviperäisistä juomista sekä joistakin levitteistä. Suomessa D-vitamiinin saantiin kiinnitetään erityistä huomiota vuodenajan, ruokavalion ja yksilöllisen tarpeen vuoksi.
Rasvainen kala
Esimerkiksi lohi, silakka ja kirjolohi.
Täydennetyt tuotteet
D-vitamiinilla täydennetyt maitotuotteet ja kasvijuomat.
Ravintolisät
D-vitamiinivalmisteet tilanteissa, joissa saanti ruoasta ei ole riittävää.
D-vitamiinilisän tarve ja määrä riippuvat muun muassa iästä, ruokavaliosta ja yksilöllisestä tilanteesta. Suomessa käytetään ikä- ja kohderyhmäkohtaisia suosituksia. Tarpeetonta suurten annosten käyttöä tulee välttää, sillä D-vitamiini varastoituu elimistöön.
C- ja D-vitamiinin lisäksi immuunijärjestelmän normaaliin toimintaan liittyy useita muita ravintoaineita. Sinkki, seleeni, A-vitamiini ja E-vitamiini osallistuvat solujen kasvuun, erilaistumiseen, antioksidanttiseen suojaukseen ja kudosten ylläpitoon.
Sinkki osallistuu immuunisolujen kasvuun ja toimintaan
Sinkki on välttämätön hivenaine, jota tarvitaan satojen entsyymien toimintaan. Se osallistuu DNA:n ja proteiinien synteesiin, solujen jakautumiseen ja kudosten uusiutumiseen. Näillä prosesseilla on merkitystä myös immuunijärjestelmän solujen toiminnassa.
Sinkki vaikuttaa sekä synnynnäisen että hankitun immuunipuolustuksen toimintaan. Sen riittämätön saanti voi häiritä normaaleja puolustusmekanismeja. Suuret sinkkiannokset eivät kuitenkaan tarkoita automaattisesti parempaa immuunitoimintaa.
Sinkin keskeiset tehtävät
- Osallistuu immuunijärjestelmän normaaliin toimintaan.
- Edistää solujen jakautumista ja proteiinisynteesiä.
- Osallistuu normaalin DNA-synteesin ylläpitämiseen.
- Edistää ihon, hiusten ja kynsien pysymistä normaaleina.
Sinkkiä saadaan sekä eläin- että kasvikunnan tuotteista
Sinkin lähteitä ovat esimerkiksi liha, kala, äyriäiset, maitotuotteet, täysjyväviljat, pähkinät ja siemenet. Kasvikunnan tuotteissa fytaatit voivat vähentää sinkin imeytymistä. Liotus, idätys ja hapatetut valmistusmenetelmät voivat vaikuttaa fytaattien määrään elintarvikkeissa.
Palkokasvit
Pavut, linssit ja kikherneet sisältävät sinkkiä ja muita ravintoaineita.
Täysjyvävilja
Esimerkiksi kaura ja täysjyväleipä täydentävät sinkin saantia.
Pähkinät ja siemenet
Kurpitsansiemenet ja pähkinät sisältävät sinkkiä ja pehmeitä rasvoja.
Suuret sinkkiannokset voivat aiheuttaa pahoinvointia ja muita ruoansulatuskanavan oireita. Pitkäaikainen liiallinen käyttö voi häiritä kuparin imeytymistä ja johtaa kuparin puutteeseen. Siksi useiden sinkkiä sisältävien tuotteiden samanaikaista käyttöä kannattaa välttää ilman perusteltua tarvetta.
Seleeni osallistuu antioksidanttisten entsyymien toimintaan
Seleeni on hivenaine, jota elimistö tarvitsee selenoproteiinien muodostamiseen. Selenoproteiinit osallistuvat muun muassa hapetus-pelkistysreaktioihin ja solujen suojaamiseen hapettumisstressiltä.
Seleeniä sisältäviä entsyymejä ovat esimerkiksi glutationiperoksidaasit ja tioredoksiinireduktaasit. Niillä on tehtäviä solujen normaalin toiminnan ja aineenvaihdunnan ylläpitämisessä.
Seleenin biologinen merkitys
Seleeni osallistuu immuunijärjestelmän normaaliin toimintaan ja antioksidanttisten entsyymien muodostumiseen. Sekä liian vähäinen että liiallinen saanti voivat olla haitallisia.
A-vitamiini ylläpitää limakalvojen normaalia toimintaa
A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota tarvitaan näkökykyyn, solujen erilaistumiseen ja limakalvojen ylläpitoon. Se osallistuu myös immuunisolujen kehitykseen ja toimintaan.
A-vitamiinia saadaan esimerkiksi maksasta, kananmunista ja maitotuotteista. Kasvikunnan tuotteiden beetakaroteeni toimii A-vitamiinin esiasteena, jota elimistö voi muuntaa retinoliksi.
E-vitamiini suojaa soluja hapettumisstressiltä
E-vitamiini on rasvaliukoisten yhdisteiden ryhmä, jonka tärkein biologisesti aktiivinen muoto ihmisessä on alfa-tokoferoli. Se toimii antioksidanttina erityisesti solukalvoissa, joissa se auttaa suojaamaan monityydyttymättömiä rasvahappoja hapettumiselta.
E-vitamiinia saadaan muun muassa kasviöljyistä, pähkinöistä ja siemenistä. Sen riittävä saanti tukee solujen normaalia toimintaa, mutta suurten lisäannosten käyttöön ei liity automaattisesti parempaa puolustuskykyä.
A-vitamiini
Osallistuu solujen erilaistumiseen, näkökykyyn ja limakalvojen normaaliin toimintaan.
E-vitamiini
Edistää solujen suojaamista hapettumisstressiltä ja osallistuu antioksidanttiseen puolustukseen.
Monipuolinen ruokavalio tarjoaa useita immuunijärjestelmälle tärkeitä ravintoaineita
Immuunijärjestelmän normaali toiminta edellyttää useiden ravintoaineiden riittävää saantia. Kasvikset, hedelmät, marjat, täysjyväviljat, palkokasvit, pähkinät, siemenet, kala ja muut proteiinin lähteet muodostavat yhdessä monipuolisen ruokavalion perustan.
Kasvikset ja marjat
Tarjoavat C-vitamiinia, karotenoideja, kuitua ja muita kasviyhdisteitä.
Proteiinipitoiset ruoat
Tarjoavat aminohappoja ja esimerkiksi sinkkiä sekä seleeniä.
Viljat ja palkokasvit
Lisäävät kuidun saantia ja täydentävät mineraalien saantia.
Kala ja kasviöljyt
Tarjoavat rasvahappoja sekä joissakin tuotteissa D-vitamiinia ja E-vitamiinia.
Milloin immuunijärjestelmään liittyviä ravintolisiä harkitaan?
Ravintolisien tarkoituksena voi olla ruokavaliosta puuttuvan ravintoaineen täydentäminen. Tarve riippuu ruokavaliosta, iästä, terveydentilasta ja muista yksilöllisistä tekijöistä. Ravintolisä ei korvaa monipuolista ruokavaliota eikä suojaa varmasti infektioilta.
Erityisesti D-vitamiinin, B12-vitamiinin ja joidenkin kivennäisaineiden saanti voi vaatia huomiota tietyissä ruokavalioissa tai elämäntilanteissa. Tarpeettoman suurten annosten käyttöä tulee välttää.
Yksittäinen ravintoaine
Valmiste sisältää yhtä vitamiinia tai kivennäisainetta, jolloin sen annostus ja saanti muista lähteistä voidaan arvioida erikseen.
Monivitamiinivalmiste
Sisältää useita vitamiineja ja kivennäisaineita. Kokonaismäärät on huomioitava myös muiden samanaikaisesti käytettävien tuotteiden kanssa.
Yhdistelmävalmiste
Voi sisältää vitamiinien ja mineraalien lisäksi kasviuutteita tai muita ainesosia. Jokaisen ainesosan määrä ja käyttötarkoitus on arvioitava.
Liiallinen vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi olla haitallista
Vitamiineilla ja kivennäisaineilla on elimistössä tärkeä tehtävä, mutta niiden tarve ei ole rajaton. Erityisesti rasvaliukoiset vitamiinit ja eräät hivenaineet voivat kertyä elimistöön tai aiheuttaa haittoja suurina annoksina.
Liiallinen saanti voi nostaa veren kalsiumpitoisuutta ja aiheuttaa esimerkiksi pahoinvointia, janoa, munuaisongelmia ja muita haittoja.
Suuret retinoliannokset voivat olla haitallisia. Erityistä varovaisuutta tarvitaan raskauden aikana, koska liiallinen retinolin saanti voi vahingoittaa sikiön kehitystä.
Liiallinen sinkki voi häiritä kuparin aineenvaihduntaa. Seleeniä sisältävien tuotteiden liian suuri saanti voi aiheuttaa esimerkiksi hiustenlähtöä ja kynsimuutoksia.
Ravintolisien kokonaismäärää arvioitaessa on huomioitava kaikki käytössä olevat tuotteet. Monivitamiini, yksittäinen sinkkivalmiste ja erillinen D-vitamiinilisä voivat sisältää samoja ravintoaineita. Tuotteiden yhteenlaskettu saanti voi tällöin kasvaa tarpeettoman suureksi.
Usein kysyttyä vastustuskykyyn liittyvistä ravintoaineista
Mitkä vitamiinit liittyvät immuunijärjestelmän normaaliin toimintaan?
Esimerkiksi C- ja D-vitamiini sekä A- ja E-vitamiini osallistuvat erilaisiin immuunijärjestelmän kannalta tärkeisiin biologisiin prosesseihin. Myös useilla B-vitamiineilla on tehtäviä solujen aineenvaihdunnassa.
Onko C-vitamiini tehokas flunssan ehkäisyssä?
C-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan osoita, että suuret C-vitamiiniannokset varmasti estäisivät flunssan kaikilla ihmisillä.
Miksi D-vitamiini on tärkeä pohjoisissa maissa?
D-vitamiinia muodostuu ihossa UVB-säteilyn vaikutuksesta. Pohjoisissa olosuhteissa muodostuminen voi olla vähäistä suuren osan vuodesta. Siksi ravinnosta saatava D-vitamiini ja tarvittaessa suositusten mukainen täydentäminen ovat tärkeitä.
Mihin sinkkiä tarvitaan?
Sinkki osallistuu immuunijärjestelmän normaaliin toimintaan, solujen jakautumiseen, proteiinisynteesiin ja DNA:n muodostumiseen. Sen riittävä saanti on tärkeää elimistön normaalille toiminnalle.
Voiko seleenin saanti vaikuttaa immuunijärjestelmään?
Seleeniä tarvitaan selenoproteiinien muodostamiseen. Nämä proteiinit osallistuvat muun muassa antioksidanttisiin reaktioihin ja solujen normaaliin toimintaan.
Kannattaako käyttää useita vastustuskykyvalmisteita yhtä aikaa?
Useiden tuotteiden yhdistäminen ei ole automaattisesti hyödyllistä. Samat vitamiinit ja kivennäisaineet voivat esiintyä useissa valmisteissa, jolloin kokonaisannos voi nousta liian suureksi.
Voiko ravintolisä estää sairastumisen?
Ravintolisä ei takaa suojaa infektioilta eikä korvaa rokotuksia, hygieniaa tai terveydenhuollon ohjeita. Ravintoaineiden riittävä saanti tukee elimistön normaalia toimintaa, mutta ei yksin ratkaise sairastumisriskiä.
Mistä tietää, onko vitamiinista tai kivennäisaineesta puutetta?
Oireet eivät yksin riitä puutoksen tunnistamiseen, sillä monet oireet voivat liittyä erilaisiin terveydellisiin syihin. Tarvittaessa tilannetta arvioidaan ruokavalion, terveydentilan ja tarkoituksenmukaisten laboratoriotutkimusten avulla.
Immuunijärjestelmän normaali toiminta perustuu monien tekijöiden yhteistyöhön
C- ja D-vitamiini, sinkki, seleeni sekä muut välttämättömät ravintoaineet osallistuvat erilaisiin immuunijärjestelmän biologisiin toimintoihin. Niiden riittävä saanti on osa monipuolista ravitsemusta. Yksittäinen ravintolisä ei kuitenkaan korvaa kokonaisvaltaisia terveyttä tukevia elintapoja.