Lihakset mahdollistavat liikkumisen, ylläpitävät asentoa ja osallistuvat kehon energiankulutukseen. Niiden toimintakykyyn vaikuttavat harjoittelu, ravinnonsaanti, uni ja palautuminen. Aktiivisen elämäntavan perustana on näiden tekijöiden tasapainoinen kokonaisuus.
Lihakset tekevät liikkumisesta mahdollista
Lihakset tuottavat voimaa, jonka avulla keho liikkuu ja ylläpitää asentoa. Ne osallistuvat myös nivelten tukemiseen, lämmöntuotantoon ja aineenvaihdunnan säätelyyn.
Lihaskudos mukautuu fyysiseen kuormitukseen. Säännöllinen harjoittelu voi parantaa lihasten voimaa ja kestävyyttä, kun taas pitkäaikainen käyttämättömyys voi vähentää lihasmassaa ja heikentää toimintakykyä.
Lihaskudos koostuu soluista, jotka pystyvät supistumaan
Ihmisellä on kolmea päätyyppiä lihaskudosta: luustolihaskudosta, sydänlihaskudosta ja sileää lihaskudosta. Luustolihakset ovat pääosin tahdonalaisen liikkumisen väline. Sydänlihas ylläpitää verenkiertoa ja sileää lihaskudosta esiintyy esimerkiksi sisäelinten ja verisuonten seinämissä.
Luustolihassolujen sisällä on myofibrillejä, jotka sisältävät aktiini- ja myosiiniproteiineja. Näiden proteiinien vuorovaikutus mahdollistaa lihassupistuksen. Supistuminen tarvitsee energiaa, jota solut tuottavat pääasiassa ATP-molekyylien avulla.
Luustolihakset
Mahdollistavat liikkeet, kehon asennon ylläpitämisen ja tahdonalaisen voimantuoton.
Sydänlihas
Supistuu rytmisesti ja pumppaa verta verenkiertoelimistössä.
Sileä lihaskudos
Osallistuu esimerkiksi ruoansulatuskanavan liikkeisiin ja verisuonten läpimitan säätelyyn.
Proteiini tarjoaa aminohapot lihasten ylläpitoon ja uudistumiseen
Proteiinit koostuvat aminohapoista, joita elimistö käyttää kudosten rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Lihaskudoksessa proteiineja tarvitaan muun muassa supistumiskoneiston ja muiden solurakenteiden muodostamiseen.
Ruoasta saatavat proteiinit pilkkoutuvat ruoansulatuksessa peptideiksi ja aminohapoiksi. Imeytyneet aminohapot osallistuvat elimistön proteiinisynteesiin. Lihasproteiinien muodostumiseen vaikuttavat ravinnonsaannin lisäksi harjoittelu, ikä, terveydentila ja kokonaisenergiansaanti.
Aikuisten proteiinin saannin vertailuarvo
Proteiinin tarve riippuu elämäntilanteesta
Aikuisten proteiinin saannin vertailuarvo on 0,83 grammaa painokiloa kohti vuorokaudessa. Säännöllisesti harjoittelevien, ikääntyneiden ja tietyissä terveydellisissä tilanteissa olevien tarpeet voivat poiketa tästä. Sopiva määrä arvioidaan yksilöllisesti.
Proteiinia ei tarvitse saada vain yhdellä aterialla. Sen jakaminen päivän aterioille auttaa sisällyttämään proteiinin osaksi monipuolista ruokavaliota.
Välttämättömiä aminohappoja on saatava ravinnosta
Aminohapot ovat proteiinien rakennusosia. Osa aminohapoista on välttämättömiä, eli elimistö ei pysty valmistamaan niitä riittävästi itse. Niitä on saatava ruokavaliosta.
Proteiinin laatuun vaikuttavat sen aminohappokoostumus ja sulavuus. Eläinperäiset proteiininlähteet sisältävät yleensä kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Kasvipohjaisessa ruokavaliossa monipuolinen palkokasvien, viljojen, soijan, pähkinöiden ja siementen käyttö auttaa kattamaan tarpeita.
Leusiini
Välttämätön aminohappo, joka osallistuu lihasproteiinisynteesin säätelyyn.
Isoleusiini
Osallistuu proteiinien muodostumiseen ja aminohappojen aineenvaihduntaan.
Valiini
Kuuluu haaraketjuisiin välttämättömiin aminohappoihin.
Proteiinia voidaan saada tavallisesta ruoasta. Proteiinijauhe voi olla käytännöllinen vaihtoehto silloin, kun ruokavalion avulla on vaikea saavuttaa sopivaa proteiinimäärää. Se ei kuitenkaan korvaa monipuolista ruokavaliota.
Eläin- ja kasvipohjaiset ruoat voivat täydentää proteiinin saantia
Proteiinia saadaan monista elintarvikkeista. Kala, kananmunat, maitovalmisteet ja liha ovat tavallisia proteiinin lähteitä. Kasvipohjaisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi pavut, linssit, herneet, tofu, soijatuotteet, pähkinät ja siemenet.
Ruokavalion monipuolisuus on tärkeää. Eri proteiininlähteet tuovat mukanaan myös muita ravintoaineita, kuten rautaa, sinkkiä, kalsiumia, kuitua ja rasvahappoja.
Kala
Sisältää proteiinia ja lajista riippuen myös omega-3-rasvahappoja sekä D-vitamiinia.
Palkokasvit
Pavut, linssit ja herneet sisältävät proteiinia ja kuitua.
Kananmunat
Sisältävät monipuolisesti aminohappoja sekä muita ravintoaineita.
Hiilihydraatit ovat tärkeä energianlähde liikunnan aikana
Lihakset käyttävät energiaa sekä levossa että fyysisen aktiivisuuden aikana. Hiilihydraatteja varastoidaan elimistöön glykogeenina, jota on erityisesti lihaksissa ja maksassa. Lihasglykogeeni toimii tärkeänä energianlähteenä liikunnan aikana.
Hiilihydraattien tarve vaihtelee liikunnan määrän, keston ja tehon mukaan. Pitkissä ja kuormittavissa harjoituksissa niiden merkitys korostuu. Täysjyväviljat, peruna, hedelmät ja palkokasvit ovat esimerkkejä hiilihydraatteja sisältävistä ruoista, jotka tuovat ruokavalioon myös kuitua ja muita ravintoaineita.
Lihasten energiavarasto
Lihaksiin varastoitunut glykogeeni toimii energianlähteenä lihastyössä.
Verenkierron energia
Glukoosia kuljetetaan veressä kudosten käyttöön.
Solujen välitön energia
ATP mahdollistaa muun muassa lihassolujen supistumisen.
Lihasten kehitys ja toimintakyky eivät riipu pelkästään harjoittelusta. Riittävä energian ja ravintoaineiden saanti, lepo sekä harjoittelun tarkoituksenmukainen rytmitys vaikuttavat siihen, miten keho sopeutuu fyysiseen kuormitukseen.
Magnesium osallistuu lihasten ja hermoston normaaliin toimintaan
Magnesium on välttämätön kivennäisaine, joka osallistuu elimistön energia-aineenvaihduntaan, hermoston toimintaan ja lihasten normaaliin toimintaan. Sillä on merkitystä myös proteiinisynteesissä ja elektrolyyttitasapainossa.
Lihassolujen supistuminen ja rentoutuminen edellyttävät tarkasti säädeltyä ionitasapainoa. Magnesium osallistuu tähän kokonaisuuteen, mutta sen lisääminen ravintolisänä ei automaattisesti paranna suorituskykyä henkilöllä, jonka saanti on jo riittävää.
Magnesiumin keskeisiä tehtäviä
- Edistää lihasten normaalia toimintaa.
- Edistää hermoston normaalia toimintaa.
- Osallistuu normaaliin energia-aineenvaihduntaan.
- Osallistuu proteiinisynteesiin.
- Edistää elektrolyyttitasapainon pysymistä normaalina.
Monipuolinen ruokavalio auttaa kattamaan magnesiumin tarpeen
Magnesiumia saadaan esimerkiksi pähkinöistä, siemenistä, täysjyväviljoista, palkokasveista ja vihreistä kasviksista. Näissä elintarvikkeissa on myös muita aktiivisen elämäntavan kannalta hyödyllisiä ravintoaineita.
Magnesiumlisää harkittaessa on hyvä huomioida myös muista ravintolisistä saatava magnesium. Suuret lisäannokset voivat aiheuttaa ruoansulatuskanavan haittoja, kuten ripulia.
Pähkinät ja siemenet
Sisältävät magnesiumia, rasvahappoja ja muita ravintoaineita.
Täysjyväviljat
Kaura ja muut täysjyväviljat täydentävät magnesiumin saantia.
Vihreät kasvikset
Sisältävät magnesiumia sekä useita vitamiineja ja kuitua.
Elektrolyytit osallistuvat nestetasapainoon ja lihasten toimintaan
Kalium ja natrium ovat elimistön keskeisiä elektrolyyttejä. Ne osallistuvat nesteiden jakautumisen, hermoimpulssien ja lihassolujen sähköisen toiminnan säätelyyn.
Kaliumia saadaan esimerkiksi perunasta, kasviksista, hedelmistä ja palkokasveista. Natriumia saadaan pääasiassa ruokasuolasta ja suolaa sisältävistä elintarvikkeista. Terveellisen ruokavalion tavoitteena ei ole lisätä suolan käyttöä, vaan huolehtia monipuolisesta ravinnonsaannista.
Kalium
Edistää lihasten ja hermoston normaalia toimintaa sekä normaalin verenpaineen ylläpitämistä.
Natrium
Osallistuu elimistön neste- ja elektrolyyttitasapainon ylläpitoon.
Kalsium
Osallistuu lihasten normaaliin toimintaan ja hermoston viestintään.
Voimaharjoittelu antaa lihaksille ärsykkeen sopeutua kuormitukseen
Voimaharjoittelussa lihakset työskentelevät vastusta vastaan. Harjoittelun seurauksena hermoston ja lihasten toiminta voi kehittyä. Säännöllinen harjoittelu voi kasvattaa lihasvoimaa ja lisätä lihasmassaa.
Kehitys riippuu muun muassa harjoittelun säännöllisyydestä, kuormituksen sopivasta lisäämisestä, palautumisesta ja ravinnonsaannista. Aloittelijalle myös kevyempi harjoittelu voi tuottaa myönteisiä muutoksia toimintakykyyn.
Voimaharjoittelu
Kehittää lihasvoimaa ja auttaa ylläpitämään lihasmassaa.
Kestävyysharjoittelu
Tukee sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa ja fyysistä jaksamista.
Liikkuvuusharjoittelu
Auttaa ylläpitämään nivelten liikeratoja ja liikkeiden hallintaa.
Lihasten sopeutuminen harjoitteluun jatkuu myös levon aikana
Harjoittelu kuormittaa lihaksia ja hermostoa. Palautumisen aikana elimistö korjaa harjoittelun aiheuttamia muutoksia ja sopeutuu toistuvaan kuormitukseen. Palautumiseen vaikuttavat harjoituksen teho, kesto, henkilön harjoitustausta, ravinnonsaanti ja unen määrä.
Riittävä lepo harjoituskertojen välillä auttaa hallitsemaan kokonaiskuormitusta. Jos harjoittelu on jatkuvasti liian kuormittavaa suhteessa palautumiseen, suorituskyky voi heikentyä ja rasitusvammojen riski kasvaa.
Uni
Tukee hermoston, aineenvaihdunnan ja elimistön palautumisprosesseja.
Ravinto
Tarjoaa energiaa ja rakennusaineita kudosten ylläpitoon.
Lepo
Antaa elimistölle aikaa sopeutua harjoittelun kuormitukseen.
Riittävä nesteensaanti auttaa ylläpitämään fyysistä suorituskykyä
Vesi osallistuu elimistön lämpötilan säätelyyn, ravintoaineiden kuljetukseen ja aineenvaihdunnan toimintaan. Liikunnan aikana nestettä poistuu erityisesti hikoilun kautta.
Nesteentarve vaihtelee harjoituksen keston, ympäristön lämpötilan, hikoilun määrän ja yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Tavallisessa arkiaktiivisuudessa vesi on yleensä sopiva janojuoma. Pitkissä ja kuormittavissa suorituksissa myös menetettyjen elektrolyyttien korvaamisen tarve voi kasvaa.
Proteiinijauheiden raaka-aineet ja ominaisuudet vaihtelevat
Proteiinivalmisteita valmistetaan esimerkiksi maidosta, herasta, kaseiinista, soijasta, herneestä ja riisistä. Tuotteiden aminohappokoostumus, sulavuus ja muut ainesosat voivat poiketa toisistaan.
Heraproteiini on maidosta erotettava proteiinin osa, kun taas kaseiini muodostaa toisen merkittävän maitoproteiiniryhmän. Kasviproteiinien koostumus vaihtelee raaka-aineen mukaan. Useita kasviproteiineja voidaan myös yhdistää tuotteen aminohappokoostumuksen täydentämiseksi.
Heraproteiini
Maitoperäinen proteiini, joka sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja.
Kaseiini
Maitoproteiini, jota käytetään esimerkiksi jauhemaisissa valmisteissa.
Soijaproteiini
Kasvipohjainen proteiininlähde, jonka aminohappokoostumus on monipuolinen.
Herneproteiini
Palkokasvista valmistettava proteiini, jota käytetään kasvipohjaisissa tuotteissa.
Maitoproteiinit eivät sovi kaikille esimerkiksi maitoallergian vuoksi. Kasvipohjaiset tuotteet voivat olla vaihtoehto, mutta myös niiden raaka-aineet, makeutusaineet ja muut ainesosat kannattaa huomioida. Munuaissairauksissa proteiinin saanti tulee arvioida terveydenhuollon ohjeiden mukaan.
Päivittäinen liikkuminen täydentää suunnitelmallista harjoittelua
Fyysinen aktiivisuus ei tarkoita pelkästään kuntosaliharjoittelua tai urheilua. Kävely, pyöräily, portaiden käyttäminen, kotityöt ja muut arjen liikkeet lisäävät päivän kokonaisaktiivisuutta.
Aikuisten terveyttä tukevissa liikuntasuosituksissa painotetaan sekä kestävyysliikuntaa että lihasvoimaa ja liikehallintaa kehittävää harjoittelua. Pitkiä paikallaanolojaksoja kannattaa myös tauottaa mahdollisuuksien mukaan.
Usein kysyttyä lihaksista ja aktiivisesta elämäntavasta
Kuinka paljon proteiinia aikuinen tarvitsee päivässä?
Aikuisten proteiinin saannin vertailuarvo on 0,83 grammaa painokiloa kohti vuorokaudessa. Tarve voi vaihdella esimerkiksi iän, liikunnan ja terveydentilan mukaan.
Voiko lihaksia kehittää ilman proteiinijauhetta?
Kyllä. Proteiinia voidaan saada tavallisesta ruoasta esimerkiksi kalasta, kananmunista, maitovalmisteista, palkokasveista ja soijatuotteista.
Mihin magnesiumia tarvitaan lihaksissa?
Magnesium edistää lihasten ja hermoston normaalia toimintaa ja osallistuu energia-aineenvaihduntaan.
Milloin lihasten palautuminen tapahtuu?
Palautuminen alkaa harjoituksen jälkeen ja jatkuu levon aikana. Sen kesto riippuu harjoittelun kuormituksesta, henkilön harjoitustaustasta, unesta ja ravinnosta.
Ovatko hiilihydraatit tärkeitä lihaksille?
Kyllä. Hiilihydraatit täydentävät lihasten glykogeenivarastoja ja toimivat tärkeänä energianlähteenä erityisesti kuormittavassa liikunnassa.
Tarvitaanko elektrolyyttijuomaa jokaisessa harjoituksessa?
Ei. Tavallisessa arkiaktiivisuudessa vesi riittää yleensä janojuomaksi. Elektrolyyttien korvaamisen tarve riippuu muun muassa harjoituksen kestosta, hikoilusta ja olosuhteista.
Voiko lihasmassa vähentyä ikääntyessä?
Kyllä. Ikääntymiseen voi liittyä lihasmassan ja voiman vähenemistä. Säännöllinen lihaskuntoharjoittelu ja riittävä ravinnonsaanti tukevat toimintakyvyn ylläpitämistä.
Kuinka usein lihaksia kannattaa harjoittaa?
Sopiva harjoittelutiheys riippuu tavoitteista, harjoitustaustasta ja palautumiskyvystä. Harjoittelua kannattaa lisätä asteittain ja huolehtia myös lepopäivistä.
Auttaako venyttely lihasten palautumiseen?
Venyttely voi auttaa liikkuvuuden ylläpitämisessä, mutta se ei yksin takaa harjoituksen jälkeistä palautumista. Myös uni, ravinto ja kuormituksen hallinta ovat tärkeitä.
Vahva toimintakyky rakentuu liikkumisesta, ravinnosta ja palautumisesta
Lihasten hyvinvointia tukevat säännöllinen liikunta, riittävä proteiinin ja energian saanti, monipuolinen ruokavalio sekä palautumiselle varattu aika. Pienet, pitkäjänteiset valinnat muodostavat perustan aktiiviselle elämäntavalle.